Papukauppiaan kauppapäivä 202404172059. Välillä sitä on vaikea käsittää kuinka kauan sitten on aloittanut ”modernien” lautapelien pelaamisen. On vaikea uskoa, että papupeli on julkaistu jo vuonna 1995 ja sitä on tullut pelattua peräti kolmella vuosikymmenellä!
Bohnanza on kuuluisan pelisuunnittelijan Uwe Rosenbergin läpimurtopeli. Sen merkityksestä antaa hyvän indikaation Board Game Geekin tunnistusnumero 11, kannassa on ollut vain kymmenen peliä ennen sitä! Ja kanta on perustettu vuonna 2000. No, minun kannettava kopioni koostuu kahdesta laatikosta, eikä se sisällä kuin kolme tai neljä laajennosta, kun papupeliperheessä itsessään on kaikenkaikkiaan jo 52 jäsentä! Hyllystäni on löytynyt useampia laajennoksia ja löytyy edelleen pari laatikkoa jostakin nurkasta kahden mainitun lisäksi, mutta ne eivät ole nousseet pöydälle ikiaikoihin ja edellinen pelikerta tätäkin laatikostoa on varmaan ollut toistakymmentä vuotta sitten. Ja nyt sitten – BAM! – kaksi pelikertaa samassa kuukauden sisään, voi olla, että ilmestyy vielä kolmaskin!
Sateenkaaripelejä pelattiin 4.4. ja saimme koko peli-illan kulumaan seitsemällä hengellä vajaaseen peliin Bohnanzaa. (Kuva on kuun jälkimmäiseltä pelikerralta 16.4. Kaislasta.) Ja kuten tavallista pelin parasta antia oli ”läppä”, jota heitetään kortteja kaupatessa ja ostettaessa ja kuten myös tavallista peliä pelattiin vähän sinnepäin säännöillä. Yleensä pudotan aloittelijoiden kanssa pois vaatimuksen siitä, että yhden pavun sisältämää peltoa ei saa myydä, jos on useampipapuisia peltoja. Toinen epävirallinen ”houserule” on, että myös kertaalleen vaihdettuja papuja saa vaihtaa eteenpäin. Niin tälläkin kertaa.
Peli on teoriassa varsin yksinkertainen. Kullekin jaetaan viisi korttia, joiden järjestystä kädessä ei saa muuttaa. Kun oma vuoro tulee, teet neljä asiaa: 1. Istutat kädestäsi järjestyksessä 1-2 papua peltoon, 2. Käännät näkyviin 2 kaupankäynti papua, 3. Kaikki istuttavat peltoihinsa pavut, jotka heille kaupankäynnin tuloksena päätyivät ja 4. Nostat kolme korttia pakasta kätesi jatkoksi.
Ongelmia syntyy kun et voi muuttaa kädessä olevaa korttijärjestystä, eikä pelloissa voi olla kuin yhtä lajiketta papuja kussakin. Kun pellot ovat käytössä ja pitäisi istuttaa uutta lajiketta, niin ei auta kuin myydä kasvamassa oleva pelto rahaksi. Kukin lajike tulouttaa eri määrällä papuja, joskus tarvitset neljä papua samaa lajiketta ja joskus riittää yksi, että saat edes yhden rahan. Et millään haluaisi myydä nollanhintaisia peltoja etkä varsinkaan peltoa, josta puuttuu vielä yksi papu maksimituloihin, joka on neljä rahaa, varsinkin kun sopiva papu olisi kädessäsi juuri seuraavana. Onneksi omalla vuorolla voi vaihtaa ongelmalajikkeita kaupankäyntivaiheessa kavereille tai hätätilassa tarjota niitä vaikka ilmaiseksi! Peliä pelataan kunnes nostopakka on kiertänyt kahdesti ympäri ja sitten lasketaan kuka on tienannut mitäkin papukaupoilla!
5.4. – 7.4. vierähti Mäntyharjulla. Perjantaina pöydälle pääsi loppuja osallistujia odotellessa ensin Rebel Princess, josta veikkaan ainutta yksittäistä kasvokkain pelattua peliäni, joka saa yli kymmenen pelikertaa tänä vuonna olematta Frosthaven tai Agemonia. Veikkaan, että yli kaksikymmentä pelikertaa tulee menemään kevyesti rikki, jollei mitään ihmeellistä tapahdu.
Ennen Koreaa ja Intiaa, ehdoton 18xx-filleri oli 1862. Nykyään sen saaminen pöydälle on vähemmän todennäköistä, mutta ei näemmä mahdotonta. Se vetää yllättävän ison pelaajamäärän ja on mielenkiintoinen sekä melkein tasapainonenkin kaikilla tuetuilla pelaajamäärillä. Nyt meitä oli kuusi ja junien vaihtuminen toisiin oli jokseenkin ennakoitavissa ja toimivaa. Pelissä on kolmenlaisia junia, on paikallis-, pika- ja rahtijunia, joiden kaikkien reitti- ja tulotusmekanismit ovat eriävät. Toinen pelin erikoisuus on, että vähintään yhden junistasi on ajettava kotikaupungistasi ja kaikkien junien on kohdattava vähintään yhdessä kaupungissa, mutta kaupunki lasketaan vain kertaalleen ajoihin. Pelin loppumista nopeuttaa kartan jäätyminen sen or-setin loppuun, jossa ensimmäinen suurimman junatyypin juna tulee ostetuksi. Samalla lappulimiitti putoaa määrään, joka on eniten lappuja omaavan pelaajan lappumäärä + 3. Yleensä en siitä huolimatta pääse lappulimiittiin, koska yksi perusmekanismeista on mergetä junayhtiöitä yhdeksi, jolloin puolet lapuistasi aina katoaa pelistä.
Lauantaina 6.4. nautittiin aamiaiseksi 18Koreaa ja päivän lounaasta sekä illallisesta vastasi 1817 volatility laajennoksella. 1817 variantit eivät ole koskaan kuuluneet suosikkeihini. Shorttaaminen on ikävä mekanismi, joka tuhoaa shortattavan yhtiön arvon, enkä pidä peleistä, jotka kestävät tuntitolkulta ja joista voi pudota kesken kyydin pois. Volatilen uudet piraatit ja uusi piraattihuutokauppamekanismi oli mielenkiintoinen. Ostin piraatteja ajatuksella, että teen nopean konkurssin ja siirryn pelaamaan jotakin mielenkiintoisempaa. Haltuuni päätyivät mm kultainen laskuvarjo ja pyramidihuijaus. Avasin rohkeasti toisen firmoistani törkeällä arvolla ja toisen minimiarvolla. Kolmannella or:llä alkoi näyttää siltä, että suunnitelma toimii ja ajaudun konkurssiin, mutta sitten laskuvarjo laukesi ja roskakorifirma päätyi Anterolle. Jotenkin sitä vain istuin katkeraan loppuun saakka, enkä tainnut edes hävitä. Kuva on aika alkuvaiheesta ja kallis firmani on vielä pörssikurssiruhtinatar, roskakorifirmani puolestaan lähestyy likvidaatiota. Allergiani tätä versiota kohtaan lieveni merkittävästi.
Terraforming Mars on peli, jota ensin vihasin satunnaisena korttilottona, mutta kolmannella pelikerralla se sitten kolahti, sen jälkeen on tullut haalittua jokunen lisäosa ja peli on muuttanut omaan erilliseen muovilaatikkoonsa, eikä liiku enää julkisilla paikasta toiseen. Oma kopioni on kuitenkin vielä apupyöräversio verrattuna Peman laitokseen, missä on kaikki, kaverit ja viholliset mukana.
Tällä kertaa fanilaajennoksista näkyvin esimerkki on kuvan Venus. Peruspelin mahtavuudesta annan puheenvuoron Lunkisti-julkaisun Terolle. Meitä oli kolme asuttamassa kahta planeettaa ja minä taisin vastata ainoasta laatasta Venuksessa. Osa fanilaajennoksista ei oikein toimi yhteen tai sisältää sisältöä, jota ei olisi koskaan pitänyt ”julkaista”. Annoimme Pemalle rakentavaa palautetta siitä mitkä komponentit voisi hyödyntää saunan sytyttämisessä. Hyvä peli kaikesta huolimatta, vaikka peli olikin selvä Peman voitto ensimmäisen kierroksen jälkeen. Kakkossijan jakamiseen menikin sitten jo tunti, eikä pelikään vienyt kuin kolmisen tuntia ja illan lopuksi pääsi vielä pelaamaan Tichua.
Peli oli jännittävä ja me olimme parisen sataa pistettä edellä ja viisi pistettä voitosta viimeisen kierroksen alussa. No, vastustajat huusivat granden, pitivät sen ja menivät molemmat vielä ulos ennen meitä, joten häviö tuli. Itse pelin kuvailemisen jätän Tuomon asenteelliselle retrohkolle videolle. Tuomon videossa tosin nimetään kortit ihan väärin, Tampereen murre on vähän erikoista, erikoiskortit ovat vuhvuh, pikkulintu, rumalintu ja lohmu. Tichu on myös peli, joka kulkee aina käsilaukussani.
Sunnuntaille 7.4. mahtui vielä 18Korea ja 18 India, jonka jälkeen Mäntyharju oli taputeltu ja pääsin Polestarin kyydillä kotio.
tähtilaiva sls Halitus 